APE 6:n jälkeiset synkeähköt tunnelmat

Voi katastrofi mikä opetustilanne! ryhmätyötehtävä oli aivan liian vaikea ja opetusmenetelmät eivät osallistujilla olleet ennakkotehtävästä huolimatta ollut yhtään hanskassa. Ennakkotehtävässä olisi pitänyt olla kategoriat näkyvillä ja ryhmätyössä sitten vasta keskustelua siitä, kuka mitäkin laittaisi mihinkin kategoriaan. Näin jälkeenpäin minun olisi pitänyt toisella tavalla ohjata, mutta en saanut enää käännettyä suuntaa kesken ryhmätyön, joten ajankäytön osalta siis taas meni kuralle. Kuinka rohkeasti voi ohjaaja olla ryhmätyöntekijöitten kanssa eri mieltä? Seuraavaa kertaa varten mennään kyllä simppeliäkin simppelimmin.

Alustuksen teoriapohja olisi ehkä pitänyt myös olla tarkemmin näkyvillä. Diojen tilalla olisi voinut olla vaikka mindmap, jossa yhdessä näkymässä olisi ollut kaikki. Huomasin, että jos asia ei olisi ollut itselleni tuttua, olisi sitä ollut hankala hahmottaa alustuksesta.

6%: Millainen on toimiva ryhmä?

Itse pidin luku - tiivistelmätehtävästä, mutta ymmärrän hyvin, että kaikille tällainen työskentelytapa  ei valmistautumattomana sovi. Huomasin tosin jälkeenpäin, että muiden tekemistä tiivistelmästä ei jäänyt mitään mieleen. Keskityin ehkä liikaa omaan tiivistelmääni ja koska en pitänyt kirjallista materaalia näkyvillä, oli asia ehkä hankalaa hahmottaa.

Vaeltajat: Mitkä ovat ryhmän ohjaajan tehtäviä?

Pidin hyödyllisenä itselleni heidän ennakkotehtäviään, joissa tuli mielestäni selkeästi esiin ryhmätyön kaksoistavoite: asiatavoite eli varsinainen tehtävä sekä tunnetavoite eli ryhmäytymisprosessi sekä niiden välinen tasapaino (Pruuki L.). Toisessa ennakkotehtävässä oli hyvin ryhmäytynyt ryhmä, joilla aikaa meni varsinaisen tehtävän suorittamisen sijaan yhteiseen rupatteluun ja hauskanpitoon. Pruuki kuvasi tätä ilmiötä kirjassaan siten että prosessipuoli on voimistunut liikaa ja kyky tehtävänsuorittamiseen siten heikentyy. Toisessa ennakkotehtävässä oli ryhmän vaikea ideoida tehtäväksi annettua tapahtumaa, koska ryhmä ei ollut toimintakykyinen. Pruukin mukaan jos tehtävä korostuu prosessin kustannuksella, työskentelystä tulee helposti vastenmielistä ja tylsää.

Ryhmädynamiikasta

Lopuksi tehty kuuden hatun harjoitus oli sinänsä hauska, mutta mielestäni tehtävänanto olisi pitänyt olla paljon suppeampi, jotta olisimme päässeet johonkin tulokseen. Nyt energiaa meni enemmän sen oman roolihahmon esilletuomiseen, kuin asian ratkaisemiseen roolihahmojen kautta. Harjoitus osoitti kyllä kertaheitolla, kuinka vaativa menetelmä on ja erityisesti verkossa oman haasteensa tuo vielä AC:n ääniongelmat. Saattaisi toimia paremmin, jos käytettäisiin puheenjohtajaa. Nyt huomasin että osa ei saanut suunvuoroa ollenkaan.

Pienryhmässämme mietimme myös opetusta suunnitellessa sitä, kuinka näissä OPE-opinnoissakin tehtävänannot ovat usein moniselitteisiä. Aikaa menee suunnittelussa paljon siihen, kun yritämme pähkäillä, mikä tehtävänanto oikeasti on. Pienryhmämme toimintaa vaikeuttaa myös aika paljon aikapula, eli emme saa sovittua yhteisiä tapaamisaikoja kovin helposti. Tämä johtaa asioitten viimetippaan jäämiseen, jonka minä koen hankalaksi. Toki kuitenkin tiedostan sen, että varsinaisessa opettajantyössä tätä on opittava sietämään, koska suunnittelulle ei ole älyttömästi resursseja.

Kaiken kaikkiaan tämän kerran aihe oli minulle kaikista mielenkiintoisin. Erityisesti ihastuin Kopakkalan kirjaan ”Porukka, jengi, tiimi. Ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen”. Suosittelen kaikille, jotka ovat tiimien ja ryhmien kanssa tekemisissä.