Niinhän se on, että kun asiaan perehtyy, voipi ennakkokäsitykset muuttua aika radikaalisti. Itselläni oli oppimisen ohjaamiseen ennen asiaan perehtymistä aika "insinöörimäinen" lähestymistapa, taisin vaiheittaisuudesta aikaisemmin jotain mainitakin. Siksi varmaan oli niin totaalisen sekava olo ennen ensimmäistä ryhmätapaamista, kun täytyi osittain luopua niistä ennakkokäsityksistä.
Huomiseen opetustuokioon lähdenkin ihan rauhallisin mielin, kun on itsellä sellainen ole, että löysimme sen punaisen langan. Ydinkysymyksetkin löytyivät suunnittelumateriaalista valmiina..
Vähän jännittää, miten saadaan asia etenemään opetustuokiossa, vai lähteekö lapasesta:) Siinähän niitä oppimisen ohjaamisen haasteita piisaakin, taitelua tilanteenhallinnan ja kuuntelemisen välillä sekä ennakoimattomuuden hyväksymistä. Johtuu varmaan omasta kokemattomuudesta, mutta tuo aikataulutus hermostuttaa eniten: Mitä jos aika loppuu kesken? Mitä jo sitä jää liikaa?
Olisi kiinnostava lukea mitä tarkoitat insinöörimäisyydellä? ;)
VastaaPoistaItse en ainakaan ihan helposti siihen insinöörimäiseen ajatteluun taivu, mutta ihailen suuresti aina, kun joku esimerkiksi mallintaa jonkin monitahoisen prosessin varsin näppärällä vuokaaviolla. Sitten koko paketti vaihtoehtoisine toimintatapoineen onkin yhtäkkiä paljon helpommin havaittavissa.
Aikahan meillä loppuu aina kesken. Some on keskusteluille jatke, mutta aika on kortilla ihmisillä senkin suhteen.